MAAILMAN PARAS NAISPUOLINEN SOULLAULAJA
Tietenkin Dusty Springfield, josta tehty Teeman ohjelma mykisti ja pani kuuntelemaan Spottifaita. Ja taas kävi mielessä se millaisessa yltäkylläisyydessä elämme, kun ennen jukeboxi vei viimeisenkin kolikon nuoruuteni Kuusamon baareissa 60-luvulla.
Paras naispuolinen blueslaulaja on Dinah Washington. Hänen äänessään väreilee bluesia, olisit kysynyt vaikka Dizzyltä. Ja Ella Fitzgerald on Jazzlaulaja.
Springfieldin sovitukset ovat hienoja pateettisuudessaan ja taustalaulajineen. En yhtään ihmettele, että laulajalla ohjelman mukaan oli sovituksissa paljon valtaa.
Ei siinä ole muuta kuin että Springfield osaa laulaa. Hänellä on kaunis ja ilmaisukykyinen ääni. Hän hahmottaa esityksensä uskottavasti. Hän on uljas, kuten Olavi Virta, joka vaiheessaan. Hän pystyy ilmaisemaan iloa, toivoa, surua ja kaipuuta. Ei laulaminen sen kummempaa ole.
Virralta ostin "Arkistojen aarteita" -cd:n. Leirinuotiolla esimerkiksi on unohtumaton Rauno Lehtisen huolellinen radiosovitus viihdeohjelmasta 1963. Muistan kuulleeni ohjelman livenä. Ihmetyttää, kun levyyn on sisällytetty jokseenkin toisarvoisten iskelmälaulajattarien tulkintoja. Lisäksi ihmettelen, miksi Leirinuotiolla on sanoineen pantu Unto Monosen tekemäksi. Onko asia todella niin? Aiemmin Virran tuotannosta tehty sarja oli huolella tehty, nyt ollaan vähän toisella tyylillä liikkeellä, vaikka levyssä on kiintoisia Virran yrityksiä tulkita jatsahtavasti. Tulkinnat ovat ihan ok mutta eivät laulajan parhaita. Virta oli vain Laulaja, sellaisena ylittämätön.
Kuuntelepa peräkkäin Topi Sorsakosken ja Virran tulkinnat vaikkapa Leirinuotiolla -kappaleesta. Ei Sorsakoskessa mitään vikaa ole, mutta hän oli vain mielenkiintoinen laulaja, joka hämmästyttävästi osasi matkia Laulajaa.
