Mänttä-Vilppulan shakkikatsaus - lukiolaiset pelasivat iloisen turnauksen

Shakkikatsaus

Shakki on peli, joka opettaa oppimaan omista virheistä

Mänttä-Vilppulan shakkikausi alkoi lukiolaisten iloisella turnauksella

Alkukesällä Mäntässä pelatun SM-turnauksen jälkeen shakki vetäisi vain vähän henkeä. Mäntän Shakkikerho avasi kauden elokuussa. Kerhossa pelataan maanantaisin pitkiä pelejä eli ns. klassista shakkia, nopeaa shakkia ja pikapeliä.

Tämä monipuolisuus on syytä mainita sen vuoksi, että suurempienkin shakkikerhojen rajoitteena on ollut keskittyminen vain pikapeliin. Pikapeli on shakkia, jossa siirtoihin on pelaajalle varattu 5-15 minuuttia.

Pikapeli tekee turnausten järjestämisen helpoksi, kun lyhyt peliaika mahdollistaa useita pelejä. Kääntöpuolena on se, että shakillinen taso ei nouse välttämättä kovin korkeaksi, kun siirrot tehdään kiireessä ja pintapuolisella käytännön otteella.

Kun Mäntän lukiolaiset toista kertaa kokoontuivat lokakuun puolimaissa pelaamaan mestaruudesta kerhon järjestämässä kisassa pelattiin nytkin viiden kierroksen turnaus 10 minuutin ajoilla. Turnaus oli sopivasti pelattavissa yhden iltapäivän aikana, ja kärki erottui tälläkin kertaa.

Mestariksi nousi viime vuoden tapaan Johannes Kivelä neljällä pisteellä. Samaan ylsi Leevi Korkeala ja tuli toiseksi. Sama kaksikko oli kärjessä viime vuonnakin. Kolmanneksi tuli Ville Mäntylä puoli pistettä jäljessä.

Kolme parasta saivat palkinnoksi shakkikirjan ja oikeuden osallistua joulukuussa Mäntässä pelattavaan viikonlopputurnaukseen korvauksetta. Kaikki pelaajat saivat palkinnoksi vapaan pääsyn Mäntän shakkikerhon peli-iltoihin syksyn aikana.

Kilpailun tuomari ja Mäntän Shakkikerhon puheenjohtaja Pentti Rantala salli pelaajille poikkeuksellisesti yhden sääntöjen vastaisen siirron tekemisen. Lempeä linja käytännössä saattoi tehdä tuomaritulkinnat entistä vaikeammaksi, mutta asia ei näyttänyt ainakaan pelaajia vaivaavan.

Pentti Rantala huomautti aiheellisesti pelaajille siitä, että varsinkin alussa pelaajat kiirehtivät tekemään siirtonsa turhankin nopeasti, kun monella peli oli jo ohi alle viidessä minuutissa.

Viidentoista pelaajan joukossa oli kaksi tyttöä. Heitä soisi olevan enemmänkin. Yhdysvalloista on kiirinyt uutisia, että kaikkein kunnianhimoisimmat vanhemmat järjestävä tyttärilleen balettituntien lisäksi shakinopetusta. Shakki kun auttaa ongelmanratkaisukykyä, kehittää suunnitelmallisuutta ja opettaa korjaamaan omia virheitä. Tärkeitä ovat nuo ominaisuudet niin pojille kuin tytöille.

Omakohtaisiinkin kokemuksiin perustuen voin myös kertoa, että shakki opettaa häviämisen taitoa. Tuntui lukiolaisten pelaamista katsellessa siltä, että tämä taito oli heillä jo hyvässä kehitysvaiheessa, sillä harmillisetkin häviöt otettiin luontevasti vastaan. Tarvittaessa huumorilla.

Mäntän Shakkikerhon ohjelmaan kuuluu osallistuminen joukkueiden SM-kisaan III divisioonassa. Viime viikonlopulla joukkue kävi voittamassa Tampereella Tammershakin 6. joukkueen 3-1. Voiton ottivat Kai Mäkelälammi, Paavo Rossi ja Pekka Sairanen. Seppo Kuulavuori pelasi tasan.

Joulukuun 13-15. järjestetään Autere -opistolla viikonlopputurnaus. Ensi maaliskuussa Mäntän klubilla pelataan nopean shakin SM-mestaruuksista.

Pekka Sairanen

Artikkeli julkaistu KMV:ssä 17.10.2013

Mies joka haluaa rahoillaan tukea kulttuuria

Risto Lindstedt: Mesenaatti Kauko Sorjonen. Kirjapaja 2013. 205 s.

Mäntässä muistetaan hyvin, kuinka vuonna 2009 Honkahovin ja Klubin omistajaksi ilmaantui mies nimeltä Kauko Sorjonen.

Miehen takana kerrottiin olevan rikkaan säätiön, joka aikanaan oli saanut alkunsa Kopijyvä -nimisestä yhtiöstä. Yhtiön toimialueena tiedettiin olevan yliopistojen kopiointipalvelut. Kerrottiin myös, että Kauko Sorjonen on julkisuutta kaihtava kulttuurin hyväntekijä. Tiedettiin, että hän asuu Jyväskylässä. Muuta tietoa oli yleisesti vähänlaisesti.

Nyt on tilanne muuttunut, kun kokenut journalisti Risto Lindstedt on julkaissut Sorjosesta kirjan Mesenaatti Kauko Sorjonen.

Kauko Sorjonen syntyi sotaa käyvässä maassa 1942 melko vaatimattomiin mutta kuitenkin verrattain turvallisiin olosuhteisiin Punkaharjulla myllärin poikana. Koulupohjaksi jäivät kansakoulu, rippikoulu ja armeija. Niistä Sorjonen siirtyi työelämään varaston pakkaajaksi ja autonapumieheksi. Ennen armeija-aikaa Sorjonen teki antaumuksella myös metsätöitä.

Lukeva, urheileva ja kaikin puolin säntillinen nuorimies alkoi lisätöinään auttaa vanhemman veljensä tilitoimistossa. Vähitellen tämä työ muuttui kokopäiväiseksi. Työ opetti tuntemaan rahan liikkeitä ja yritysmaailmaa.

Kauko Sorjonen perusti veljensä kanssa omaisuuksia luoneen Kopijyvä Oy:n 1977. Yrittäjä voitti henkisen kynnyksensä ryhtymällä töihin akateemisen maailman kanssa. Kymmenessä vuodessa yhtiö löi itsensä läpi nyt Kauko Sorjosen omistaessa sen yksin.

Oliko Sorjonen vain mies oikeaan aikaan oikeassa paikassa saadessaan tällaisen menestyksen?

Onneakin oli, mutta Sorjonen oli onnensa seppä, Linstedt vakuuttaa myötäsukaisessa elämäkerrassaan. Sorjosella oli muun muassa omintakeinen paidantaskumetodi. Hän kirjoitti korttiin jonkin teeman, jonka sitten pisti viikoksi rintataskuunsa. Teemoja olivat ahkeruus, päättäväisyys, vaiteliaisuus, oikeudenmukaisuus, eläytyminen työhön, mielentasapaino, vilpittömyys, rohkeus, säästäväisyys, iloinen mieli, mielenmaltti, järjestys, nöyryys.

Sorjonen on halunnut ansaitsemillaan rahoilla tukea yliopistoja ja kulttuuria. Oikeudenmukaiselle miehelle oli valtaisa isku, kun hänen lahjoituksiaan Kuopiossa tulkittiin korruptiona. Seurauksena oli usean vuoden oikeudenkäynnit, jotka vapauttivat hyväntekijän täydellisesti mutta jättivät jälkensä. Sorjonen huomasi dramaattisesti, että elinkeinotoimintaa ja pyyteetöntä kulttuurin tukea ei voi tehdä samalla paikkakunnalla.

Linstedt vetää kirjassaan Kauko Sorjosesta suoria linjoja kahteen toiseen tunnettuun suomalaiseen mesenaattiin: Juha Lallukkaan ja Alfred Kordeliniin. Ehkä lukijalle vähempikin näiden kahden mesenaatin vaiheiden selvittäminen olisi riittänyt.

Kulttuurin sissitoiminnaksi luonnehditusta Kauko Sorjosen säätiön työstä olisin kaivannut lisävalaistusta. Paljon lukija saa kuitenkin tietää säätiön taustahenkilöistä, intohimojen kohteista ja työn arkipäivästä.

Pekka Sairanen

Kirjoittaja on Mänttä-Vilppulan kulttuurijohtaja

(julkaistu KMV:ssä 3.10.2103)