Mänttäläisten ihmisten talvisota

Teemu Keskisarja: Tolvajärven jälkeen. Suurtaistelun ihmisten historiaa. Siltala 2014.

Tuottelias ja lukijoiden arvostama historioitsija Teemu Keskisarja kertoi lennokkaseen ja paradokseja pelkäämättömään tyyliinsä pitäneensä viime sodista kirjoittamista, "operaatioselontekoja", arveluttavana puuhana kiitetyn Raatteen tiestä kertovan kirjansa esipuheessa.

Uudessa kirjassaan Keskisarja kertoo mänttäläisten ja vilppulalaisten osallistumisesta talvisotaan. Jotta näkökulma laajenisi suurempiin yhteyksiinsä, historioitsija ottaa tarkastelun piiriin pohjoishämäläiset taistelijat ja ihmiset Tamperetta myöten.

Keskisarjan kiinnostuksen kohteena ovat ennen kaikkea ihmiset kaikkine ominaisuuksineen. Näin hän kirjoittaa historiaa uudella ja puhuttavalla tavalla, vaikkakaan hän ei itseään miksikään uuden historian edustajaksi halua lukea. Ei, ei sinne päinkään. Keskisarja ilmoittaa esimerkiksi vihaavansa internettiä ja sosiaalista mediaa "katkerammin kuin puna-armeijan divisioonia". Hän pelkää tulevaisuudessa historiankirjoituksen kumpuavan "höpöjutuista", joita "toimittaja huutaa rikkinäisillä älypuhelimella evp. upseerien kuulolaitteisiin".

Alkusysäyksensä Tolvajärven jälkeen -teos sai Serlachius-museolla, kun Keskisarja törmäsi Kunto Ruokolaisen arkistoon. Ruokolainen oli mänttäläisten tuntema duunari ja sotaveteraani, joka ehti itse julkaista tärkeän teoksen Mäntän sankarit. Keskisarja kertoo olevansa velkaa Ruokolaisen keräämille jutuille, joita uuttera historianharrastaja keräsi vuosikymmenet.

Mänttä ei ollut syrjässä, kun maassa 1918 raivosi verinen ja ihmisiä jakava sisällissota. Ihmeen nopeasti paikkakunta kuitenkin alkoi toipua hävityksestä, vihasta ja katkeruudesta. Valkoiset pyövelit ja punaiset sotaorvot eivät löytäneet toisiaan, mutta puuteollisuuden voittokulku tuotti elinkeinomahdollisuuksia ja toimeentuloa laajalti. Ehkä jotenkin molemmin puolin ymmärrettiin keskinäinen riippuvuus.

Ihmeellisen paradoksi näin jälkikäteen oli se, että tehtaan duunarit, esimerkiksi Keskisarjan kuvaamat Raiskinmäen veljekset, joista toinen vielä kaatui, lähtivät sitten 1939 valkoisten rinnalla torjumaan Stalinin Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen. Vaikka Stalinin hirmuteot alkoivat jo tuolloin hahmottua myös suomalaisten kommunistien ja vasemmistolaisten tietoisuuteen, talvisodan yksimielisyys on silti hämmästyttävä historian suuri hetki, jonka jäljet näkyivät myöhemmin pitkälle maan sittemmin kehittyessä hyvinvointivaltioksi ja EU:n täysivaltaiseksi jäseneksi.

Talvisodan yksimielisyys pirstoutui kuitenkin pian. Tätä oli todistamassa Olavi Paavolainen Mäntän kirkon edessä juhannuksena 1941 mänttäläisiä miehiä lähetettäessä taas sotimaan, nyt Hitlerin rinnalla talvisodan vihollista vastaan. Paavolainen aisti haluttomuutta sekä miehissä, että paikalle tulleessa yleisössä. Vain pappi oli intoa täynnä lähdettäessä Suur-Suomea tekemään.

Keskisarja kuvaa Tolvajärven taistelut, joihin mänttäläiset osallistuivat, perusteellisesti ja operatiivisestikin - vähän yllättäen. Mutta Keskisarjan henkilöt eivät tule taisteluihin tyhjästä. Hän on selvittänyt ihmisten taustoja puhuttelevalla ja vakuuttavalla tavalla. Historia puhuu näiden henkilöiden kautta.

Keskisarja kuvaa taistelun merkittäviä upseereita ja sotilaita vahvuuksineen ja heikkouksineen. Juuri tämä tekee kirjasta niin luettavan.

Keskisarjalla on loistava kyky astua tekstissään keskelle näyttämöä. Hän kertoo esimerkiksi, kuinka Aaro Pajari, Tolvajärven suuri upseeri kenraali Paavo Talvelan ohella, nauttii 9. helmikuuta 1939 Tampereella vuorineuvos Antti Anteron kaviaaria jäissä, kilpikonnankeittoa, juustopuikkoja, suolalehtiä ja kaikkea muuta hienoine viinineen. Miksi historioitsija kuvailee tällaisia yksityiskohtia? Historioitsija vastaa itse, että isänmaallisimman ja ammatilleen omistautuneen upseerin uraan sentään sattui muutakin kuin suuret sodat. Keskisarja kuvaakin Pajarin ja Talvelan taustoja lapsuudesta alkaen aina kummankin kuolemaan saakka pimeitäkään puolia kaihtamatta.

Mänttä-Vilppulan ihmiset ovat onnekkaita paikkakuntansa historiankirjoituksen tasosta ja laajuudesta - kiitos kuntien, Kunto Ruokolaisen kaltaisten harrastajien ja Serlachius-säätiön. Tolvajärven jälkeen on loistava lisä kaikkeen tähän yltäkylläisyyteen. Se kertoo talvisodasta ilman illuusioita tai sankarikliseitä. Sota toi Mänttäänkin kauhua, kuolemaa ja kurjuutta, vaikka tuo puolustussota oli puoleltamme täysin oikeutettu ja ansaitsee täyden kunnioituksen tuohon kurimukseen joutuneita ihmisiä kohtaan.

Julkaistu KMV:ssä 6.10.2014