Ei kulttuuri
ole viattomin koskaan.
Eikä
kulttuuria voi koskaan lähestyä, nauraa sille, puhua sille.
Eikä
kulttuuri ole taidetta, tiedettä tai kunnallishallintoa.
Eikä
kulttuurisihteeri ole kulttuurin alla eikä päällä.
Kulttuurisihteeri
ei saa palkkaa kulttuurista vaan sopimuksesta.
Kulttuuria on
nähty kerran: sitä oli yhtenä vuonna pimeällä kuntoradalla. Sitä
ei saanut ilmaiseksi.
Valtuusto
pannaan päättämään kuka saa kulttuuria. Se ei anna sitä rahalla
kenellekään.
Eikä
kulttuuri ole mikään ovi ei mies eikä nainen.
Sano ääneen
oletko koskaan ajatellut nenääsi pidemmälle. Se voisi olla
kulttuuria laajasti ottaen.
Sano ääneen
montako kertaa sinulla on ollut taivas taskussasi.
Jos
petoksella hankkimasi kuu vielä kerran ilmestyy, älä vain katso
sitä.
Ei ole sinun
vikasi jos maailma ei pyöri oikeaan suuntaan.
Halua
tarpeeksi niin se vähän sinulle annetaan.
Sitä mitä
haluat, ei ole sanoissa. Ja varo ettet tartu tilaisuuteen.
Pujahda
sieltä ali missä aita on korkein.
Tulin
kulttuurisihteeriksi Mäntän kaupungille kesällä 1989. Löysin
näitä lyyrisen kryptisiä mietteitäni noilta ajoilta siivotessani
työhuonettani, kun lähdön aika vanhuuseläkkeelle on nyt keväällä
2016 tullut. Julkaisin syksyllä 89 kolmannen runokokoelmani. Olin
vielä viritykseltäni lyyrikko.
Ehdin hoitaa
kulttuurisihteerin tehtäviä vain runsaat puoli vuotta kunnes sain
vielä etuoikeutetumman tehtävän. Pääsin Mäntän työväenopiston
rehtoriksi.
Aika pian
vaihdoin lyyriset ajatukset arkisempiin ajatuksiin. Taisin pujahtaa
ali sieltä, missä aita oli korkein. Nyt on eläkkeellä aikaa
miettiä, oliko ratkaisuni oikea.
Joka tapauksessa
olen saanut tehdä unelmatyötä ihmisten kanssa. Olen heille
kaikille hyvin kiitollinen.
