Vilppulan täytyy tarttua tilaisuuteen

Vilppulassa katse vuoteen 2018

Vuosi 1918 oli Suomen historian traaginen vuosi. Saavutetun valtiollisen itsenäisyyden alkuun osui hirvittävät jäljet jättänyt sisällissota. Onko mitään aihetta palata tuohon murheelliseen kansakuntamme vaiheeseen?

Sodista ja sisällissodista ei maailma kokonaisuudessaan ole vapautunut vieläkään. Vaikka sodankäynti ja väkivalta ovat monella lailla muuttuneet sadassa vuodessa, ihmisten välisillä vakavilla konflikteilla edelleen on samoja syitä kuin ennenkin. Niitä ovat epätasa-arvo, köyhyys, sorto, taistelu vallasta, taistelu rikkauksista, rasismi, nationalismi ja niin edelleen. Konfliktien syyt on tunnettava, että niiden aiheuttamista kärsimyksistä päästäisiin. Nuo väkivaltaa aiheuttavat syyt eivät ole mitään ikuisesti pysyviä asioita ja niitä voidaan ehkäistä. Tämän asian on osoittanut esimerkiksi kansallinen ylpeytemme Nobel-palkittu presidenttimme Martti Ahtisaari toiminnallaan.

Juuri nytkin vaikkapa Syyrian tapahtumien murheellinen sekasorto puhuu kaikkea sitä vastaan, että konflikteista päästäisiin, voi moni realismin nimissä sanoa.

Kyllä, tällaiselle inhorealismille on hyviä perusteita. Niitä on syytä kuunnella. Mutta aivan yhtä hyviä perusteita voi löytää sille, että traagisista konflikteista on myös mahdollisuus vapautua. Kyllä nekin perusteet on myös pidettävä mielessä. Tilanteessa vallitsee pessimismin ja optimismin kauhun tasapaino.

Vilppulassa vuonna 1918 ei taisteltu sodan kauheimpia taisteluja eikä sodan uhreja kertynyt sellaisia hätkähdyttäviä määriä kuin esimerkiksi Tampereella tai sodan jälkivaikutuksena rangaistusleireillä. Vilppula oli kuitenkin sodan avainkohtia, jossa maassamme ensimmäisiä kertoja kohdattiin moderni tekninen ja moottoroitu sodankäynti panssarijunineen, konekivääreineen ja jopa lentokoneineen.

Sodan miljööt rakennuksineen ja myöhemmin pystytettyine muistomerkkeineen ovat Vilppulassa hyvin esillä. Suomen Sisällissotamuseoyhdistys ry on teettänyt tutkija Tarja Antikaisella 2011 kattavan selvityksen siitä, että erilaisille opastetuille puistoille, näyttelyille ja koko alueen kattavalle Sisällissodan historiakeskukselle löytyisi käyttöä.

Toivoa sopii, että Suomen Sisällissotamuseoyhdistys jaksaa painaa päälle asiassa, sillä haasteet ovat suuret. Vuosi 2018, murhenäytelmän satavuotispiste, lähestyy kovaa vauhtia.

Mänttä kaupunkina (1922- 2008) osoitti olevansa valmis suuriin kulttuurihaasteisiin. Kaupunki rohkaisi tuntuvalla avulla nyt maineikasta Mäntän kuvataideviikkoja tapahtuman syntyvaiheessa 1992-1993. Ennakkoluulottomasti kaupunki ryhtyi myös hakemaan Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011 keräten suuren imagovoiton. Mäntän satumaisena onnena on se, että Serlachius-taidesäätiö sattuu olemaan kaupungissa taideaarteineen ja dynaamisine museoineen.

Vilppulan (1912-2008) maine kulttuurikuntana on turhankin pieni. Onhan Kolhossa perustettu maan suurin sanomalehti Helsingin Sanomat, Oskar Merikanto on jättänyt Vilppulaan kesäasukkaana omat jälkensä ja hänestä muistuttaa pojanpoikansa (tää korjattu 30.9. - ei siis poika)  Ukrin hieno veistos kunnantalon edessä. Vilppulassa ja sen kylissä on paljon energisiä ja aikaansaavia kulttuuri-ihmisiä ammattitaiteilijoita myöten. Tästä hyvänä esimerkkinä on Vilppulan mieskuoro, joka muutama vuosi sitten vakuuttavasti osoitti, että sisällissodan tragiikkaa voi lähestyä musiikin keinoin.

Autere -opisto on yhdessä Suomen Sisällissotamuseoyhdistyksen kanssa järjestänyt luentoja helmikuun alun ja maaliskuun puolenvälin välimailla muistuttaakseen vuoden 1918 Vilppulan tapahtumista jo muutaman vuoden ajan kesäisine risteilyineen Pekkalan kartanoon.

Kun vuosi 2018 lähestyy näitä luentoja on tarkoitus lisätä ja samalla viritellä erilaisia monitaiteellisia ja monikulttuurisia hankkeita. Mukaan toivotaan myös aktiivista Vilppula-seuraa. Kaikki kulttuuri-ihmiset, -yhdistykset ja -tahot ovat tervetulleita tähän valmisteluun.

Tarkoitus on luoda väyliä, joissa sekä kaikilla taiteen harrastajilla että ammattitaiteilijoilla on omalla tavallaan mahdollisuus osallistua kansallisen trauman käsittelyyn satavuotispaalun läheisyydessä.

Varsinkin tässä valmisteluvaiheessa moninainen taiteellinen ilmaisu ja yritys on mahdollista ja toivottavaa. Jossakin vaiheessa, ehkäpä vuonna 2015, Mänttä-Vilppulan kaupungin tulee tehdä päätöksiä siitä, miten se aikoo tällä kertaa vaalia mainettaan ja tehdä Vilppulan 1918- tapahtumien muistovuodesta arvoisensa omintakeinen kansallinen laadukas kulttuuritapahtuma ja niiden sarja.

Pekka Sairanen

Kirjoittaja on Autere -opiston rehtori ja Mänttä-Vilppulan kulttuurijohtaja

Teksti julkaistu hieman muunneltuna Aamulehden  Vierailija-palstalla 29.9.13.

Haanpäästä innostuksella ja oivalluksilla entisten pohjille

Matti Salminen: Pentti Haanpään tarina. Into 2013. 305 s.

Pentti Haanpää on monien tarinoiden, anekdoottien ja myyttien mies. Useat Haanpään arvon oivaltaneet ovat hänestä mainiosti kirjoittaneet Veijo Merestä Aarne Kinnuseen. Pelkistetyimmin hänestä on kirjoittanut Erno Paasilinna esseessään Yksinäisyys (1982). Tapansa mukaan Paasilinna siinä vastustamattomasti vyöryttää lukijalle Haanpään rujon nerouden sellaisella voimalla, että sanojen takana täytyy olla omakohtaisuutta. Paasilinna samaistuu kohteeseensa niin, että on kuin kerrottaisiinkin Paasilinnasta. Ja miksei näin olisi? Olihan Erno Paasilinnalla ja Pentti Haanpäällä paljon yhteistä, vaikka olivatkin eri aikakausien lapsia.

Mieleen tulee, miksei Paasilinna kirjoittanut Haanpään kattavaa elämäkertaa. Tilaus siihen olisi pitänyt olla. Ehkäpä Paasilinnan esteeksi nousi Vesa Karosen kaikin tavoin mallikas työ Pentti Haanpään elämä (SKS 1985). Siinä Haanpään elämänvaiheet huolellisesti nivotaan hänen kirjalliseen tuotantoonsa. Karosen työ on hienoa ja toimivaa kirjallisuudentutkimusta.

Varmaankin Karosen kirjasta johtuen Matti Salmisen elämäkertateos Pentti Haanpäästä on otsikoitu: Pentti Haanpään tarina. Karosen tasolle teos ei yllä, mutta Haanpään elämänvaiheiden selvittäjänä ja ajankohtaistajana Salmisen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Salminen on tarkasti selvittänyt Haanpään laajamittaisen julkaisuhistorian eri lehdissä. Hän nivoo yhteen Haanpää -tutkimusta ja tietoutta. Hän selvittää, missä nyt mennään, mitä tiedetään. Kaiken lisäksi Salminen hauskalla tavalla kertoo löydöistään ja oivalluksistaan. On kiintoisaa lukea esimerkiksi Haanpään Alli-puolisosta. Tämä lähetti miehelleen rintamalle Adolf Hitlerin Taisteluni -teoksen ja kannusti miestään tulevaan Suur-Suomeen. Avioliitosta syntyi tytär. Ristiäisiin Pentti ei mennyt, vaan lähti hankkimaan pensaa tupakansytyttimeensä. Ei Haanpää koskaan mennyt kenenkään hautajaisiinkaan. Haanpään kuoleman Salminen selvittää perusteellisesti. Kyseessähän oli hukkuminen vahvassa humalatilassa.

Salminen ei yritäkään olla kirjallisuudentutkija. Se on useimmiten lukijalle varmaankin etu. Toisinaan reipas ja kunnioitettava harrastelija-asenne johtaa vähän löysään jutusteluun kuvatessaan esimerkiksi seikkaperäisesti lähteitään ja tutkimuskokemuksiaan. Salminen kertoo olevansa kansantaloustieteilijä. Olisin suonut, että hän alan miehenä meille maallikoille esimerkiksi olisi muuntanut Haanpään kirjoituspalkkiotasoa nykyaikaan.

Salminen on ollut tekemisissä valtavan aineiston kanssa. Kirjasta kuitenkin näkyy, että lähteet eivät kuitenkaan vie, vaan Salmisen aito innostus Haanpään tuotantoon ja halu murtaa Haanpään elämään liittyviä myyttejä.

Hanakasti Salmine murskaa esimerkiksi yksinäisyys -myytin, jonka varaan Paasilinna hienon esseensä rakentaa. Ja totta, olihan Haanpää esimerkiksi sodan jälkeen jatkuvasti tekemisissä silloisen median ja julkisuuden kanssa. Hänellä oli perhe ja lähisukulaisia ympärillään. Hänellä oli Helsingissäkin ystäviä kuten Arvo Turtiainen.

Erinomainen on Salmisen oivallus siitä, että Haanpää viiden vuoden rintamamiehenä oli yksi monista hoitamattoman sotatraumojen uhreista. Tällaisiahan ihmisiä sodanjälkeinen Suomi pursui.

Salmisen kirjan ehdoton konna on kirjallisuudentutkija Eino Kauppinen, joka esimerkiksi kustantajan edustajana ja Haanpään jäämistön kaappaajana ei tehnyt oikeutta Haanpäälle. Oman oikeistolaisen ideologiansa mukaisesti hän teki vääryyttä Haanpäälle, joka oli yleisvasemmistolainen. Yrittipä Kauppinen verrata Haanpäätä Mannerheimiinkin, mikä on hävytöntä kaikkien kannalta.

Haanpään vasemmistolaisuuden lajista on kiistelty. Salminen yrittää ympätä hänestä ihmiskasvoisen sosialismin edustajaa, mitä pidän anakronismina, vaikka onkin sympaattista ottaen huomioon sen, että antistalinistinen vasemmisto on Suomessa ollut olemattoman pieni. Luonnehdinta on sikäli oikea, että mikään oikeaoppinen kommunisti Haanpää ei ollut. Siitä antaa auktorisoidun todistuksen vallankumousteoreetikko ja Terijoen hallituksen ministeri Tuure Lehén, joka ystävystyi Haanpään kanssa. Ei Haanpää hänen mielestään kommunisti ollut.

Haanpään poliittisiin näkemyksiin ottavat huolellisemmin kantaa Haanpään kirjekokoelmat toimittaneet Vesa Karonen ja Esa Viirret (Otava 2005). Haanpää avusti ja oli ideologisesti lähellä Kirjallisuuslehteä ja Erkki Valan Tulenkantajat -lehteä. Lehtien taustalla oli suomalaisia vasemmistolaisia, jotka kyllä hanakasti arvostelivat Italian ja Saksan oikeistoradikalismia ja fasismia, mutta pieniä poikkeuksia (Raoul Palmgren) lukuun ottamatta vaikenivat Stalinin terrorista. Karonen ja Viirret huomauttavat, että siten lehdet ”uhrasivat älyllisen rehellisyyden poliittiselle taktiikalle”. Haanpää kirjailijana itse asetti vapauden ja luovuuden sosialismin edelle. Se on kuitenkin muistettava.

Shakin harrastajana tartuin Salmisen Haanpää -elämäkertaan suurin odotuksin. Kyllä tuodaan esille, että shakkia ja varsinkin kirjeshakkia kirjailija pelasi. Mainitaan myös, että Piippolassa olevassa Haanpää -museossa on Haanpään käyttämiä shakkikirjoja, kirjepelejä ja palkintoja. Salminen mainitsee vähän virheellisesti, että Haanpää aloitti pelaamisen vuonna 1929. Muistiinmerkinnöissä vuosilta 1925-1938 (Otava 1975 toim. Hannu Taanila) käy ilmi, että pelaaminen alkoi jo 1928. Virhe ei ole suuren suuri, mutta olisin odottanut vähän enemmän shakista ylipäänsä.

Suomen Shakissa Haanpäätä vastaan kirjeshakkia 50-luvulla pelannut Derik Lardot on esitellyt Haanpään shakkiharrastusta tarkemmin Haanpään 100-vuotisvuonna 2005. Se lähde olisi ollut Salmisenkin käytettävissä.

"Ei tässä mitään kulttuuria ole harrastettu." Autere -opisto ja Ruoveden opisto tarjoavat omakohtaisia kulttuurielämyksiä - ja pitkää ikää.

Autere -opisto ja Ruoveden opisto tarjoavat lukuvuonna 2013-2014 kursseja, yleisöluentoja ja harrastusmahdollisuuksia. Mukana on sekä uutuuksia että paljon entisiä kysyttyjä oppimisen ja yhdessäolon mahdollisuuksia. Opinto-ohjelma 2013-2014 on jaettu jokaiseen talouteen.

Ilmoittautuminen kursseille alkaa torstaina 5. syyskuuta. Ilmoittautua voi netissä. puhelimella tai paikan päällä kurssin alkaessa opettajalle. Viimeksi mainittu yleensä riittää. Kurssiesittelyn kohdalla kerrotaan, milloin ilmoittautuminen on välttämätöntä. Tarkemmat ohjeet löytää Opinto-Ohjelmasta.

Suosituilla yleisöluennoilla sekä Mänttä-Vilppulassa että Ruovedellä on syksyllä aiheita historiasta, terveydestä, kansainvälisyydestä ja taidehistoriasta. Kevääksi on tiedossa kirjailijavieraita, kun sopivasti vielä Ruovedellä paikkakunnan runoilijat J.L. Runeberg ja Heikki Asunta viettävät pikkupyöreitä juhlavuosiaan.

Lokakuussa vietettäessä Vanhusten viikkoa, saamme tutkijan esitelmän siitä, miten kulttuuriharrastukset ja pitkäikäisyys kulkevat käsi kädessä. Yleisesti alkaa olla tiedossa, että kulttuuriharrastukset pitävät meitä vireessä. Taide kasvattaa meitä kaiken lisäksi ihmisinä. Säilytämme herkkyytemme ja kykymme asettua toisen lajitoverimme asemaan. Tämä on helppo arkijärjelläkin perustella. Vaikkapa kuorolaulua harrastava on mukavassa porukassa toteuttamassa yhteistä intohimoa - musiikin omakohtaista toteuttamista.

Kun juuri tällä hetkellä taloudelliset ongelmat vaivaavat niin kuntatasolla kuin valtionkin tasolla, on hyvä muistaa, että teemme sekä itsellemme että yhteiskunnallemme palveluksen, kun pidämme huolta itsestämme kulttuuriharrastusten avulla. Ehkäisemme näin ennakolta turhia sairastumisia ja loppuunpalamisia. Säästämme lopulta alenevien terveydenhoitokulujen myötä enemmän kuin arvaammekaan.

Opistollamme ja Mänttä-Vilppulan kaupungin kulttuuritoimistolla oli lyhyt mahdollisuus pitää palveluksessaan kulttuuritiedottajaa. Toimittajan työstä kokenut Sirpa Nieminen järjesti pienimuostoista kokeilua turuilla ja toreilla tavaten ihmisiä arjessa ja juhlassa.

Kulttuuritiedottajan terveiset kertoivat, että useat ihmiset edelleen kavahtavat kulttuuri-sanaa. "Ei tässä mitään kulttuuria ole harrastettu eikä niin hienoa haluta harrastaakaan." Näin saattaa sanoa keskellä mainiointa kulttuuriympäristöä, toria, mitä kulttuuritietoisin aito kulttuuri-ihminen sitä kuitenkaan itse huomaamatta.

Kulttuuri-käsite on monella lailla ongelmallinen ja joskus harhaanjohtava. Historiallisesti varsinkin korkeatasoinen kulttuuri on aikanaan tullut hovien ja ylhäisön kautta tavallisten ihmisten saavutettavaksi. Urheilun puolelta esimerkin voi ottaa vaikkapa tenniksestä, jota Mäntässäkin vielä pari sukupolvea sitten saattoi harrastaa vain pieni osa väestöstä tarkoilla pukeutumissäännöillä.

Nykyisin käytännössä jokainen voi halutessaan pelata tennistä. Emme elä enää luokka- tai sääty-yhteiskunnassa. Elämme tasa-arvon Euroopan Unionissa ja tasa-arvon Suomessa. Vaikka tasa-arvoa ei tietenkään ole täydellisesti saavutettu, kulttuurin harrastamiseen on jokaisella sittenkin laajat mahdollisuudet.

Nykypäivän mahdollisuuksista eivät esi-isämme voineet edes uneksia. Monet kulttuuripalvelut ovat kaikkien ulottuvilla. Kirjastot tarjoavat mainioita palvelujaan. Erilaiset mediat, radiot, televisiot ja netit tuottavat meille jatkuvalla syötöllä kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Mäntässä meillä kaiken lisäksi on käden ulottuvilla merkittävän kulttuurikaupungin koko loisto säätiöineen ja tapahtumineen.

Pelkkä kulttuurin vastaanottaminen pitää tutkitusti vireyttä yllä. Autere -opisto yhdessä Ruoveden opiston kanssa tarjoaa mahdollisuuksia myös omakohtaisesti yhdessä muiden kanssa osallistua kulttuuriin aktiivisesti.

Kurssivalikoimamme on laaja. Sellaisenkin joka pelkää kulttuurin olevan liian hienoa, kannattaisi ehkä sittenkin tutustua tarjontaamme. Kursseillemme ovat kaikki tervetulleita.