Huhtikuu Mäntässä on ranskalaista elokuvaa

Autere -opiston elokuvakerhossa ranskalaisten klassikkojen huhtikuu

Perinteinen elokuvakerho on Mäntässä vaikuttanut kymmeniä vuosia, ja perinne jatkuu Autere -opiston elokuvakerhossa linjakkaasti, kun huhtikuussa kerhon ohjelmassa on ranskalaisia elokuvaklassikkoja.

Näytöksiin kuuluu myös elokuvien esittely. Sen tekee Markku Varjola aikanaan hyvinkin maineikkaasta Suomen elokuvakerhojen liitosta, joka perustettiin jo 1956 edistämään elokuvakulttuurin asiaa.

Sittemmin varsinkin 70-luvulla liitto harrasti enemmän politiikkaa kuin elokuvakulttuuria. Mäntässä elokuvakerhonkin vetäjänä tunnettu nykypolitiikan tekijä, työmies Matti Putkonen osallistui liiton toimintaan, ja lähetti tulisia taisteluterveisiä pyöreitä vuosikymmeniä täyttävälle Mäntän elokuvakerholle liiton puolesta vielä 90-luvulla.

Sarja alkaa kaikkien elokuvakerhojen herkkupalalla Jean-Luc Godardin Alphavillella (1965) tiistaina 2. huhtikuuta. Elokuva on useasti nähty myös Mäntän elokuvakerhossa.

Seuraavalla viikolla on vuorossa Alain Resnais'n Amerikan setä, jota ei ehkä elokuvana niinkään tunneta, vaikka ohjaaja onkin elokuvakerhojen suosikkeja.

Sen sijaan vuonna 1991 ensi-iltansa saanut Leon Carax'n Pont-Neufin rakastavaiset on tuttu mänttäläisellekin yleisölle. Se esitetään 16.4. Elokuvan näyttelijöiden karun rujo aitous on jäänyt mieleen.

Loppuhuipennuksena 23.4. nähdään monen elokuvaharrastajan mielestä eräs parhaimmista elokuvista kautta aikojen. Se on Jean Renoirin Pelin säännöt vuodelta 1939.

Kaikki elokuvat nähdään elokuvateatteri Bio Säteessä, Koskelankatu 2 Mänttä. Elokuvat ovat DVD-tasoa. Poikkeuksellisesti nyt nähtävä sarja on maksuton. Ainoa vaadittava asia on ikä, jota pitää olla 16 vuotta.

Elokuvan ranskalainen huhtikuu saa luvan alkaa!

Harmaan talouden voitto jo ennen ensimmäistäkään kivenheittoa

Ministeri Heidi Hautalan pimeässä maksettu työ aiheutti ikävän tapahtumasarjan. Asian tultua julkisuuteen Hautala antoi asiasta selitteleviä lausuntoja. Virheitä tuli jo kaksi.

Kolmas virhe tuli siinä, kun Hautala ei eronnut. Jos hän olisi niin tehnyt, hän olisi säilyttänyt kasvonsa ja Vihreät luottamuksen äänestäjien silmissä.

Hämmentävässä tilanteessa olisi vielä ollut tilaisuus korjata asia, jos Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö olisi osoittanut todellisuuden tajua ja pelisilmää. Sitä hän ei osoittanut eikä myöskään poliittista johtajuutta.

Heidi Hautala on nimenomaan profiloitunut ministerinä korruptiota ja harmaata taloutta vastaan. Hän on antanut kasvot oikeamielisyydelle, kohtuudelle ja pienelle toivolle siitä, että harmaata taloutta ja korruptiota voidaan vastustaa.

Harmaan talouden ja korruption vastustaminen kuuluu kyllä melkein kaikkien poliittisten ryhmien toistamiin hurskaisiin toiveisiin. Tiedossa on, että viime hallitusneuvotteluissa vasemmisto ja Vihreät olisivat halunneet viedä asian konkreettisiin tekoihin, mutta oikeisto vastusti näitä etunenässä nykyinen oikeusministeri Anna-Maja Henrikisson. Hän on myös etunenässä ollut ajamassa Hautalaa harmaan talouden ministerityöryhmästä.

Harmaan talouden ja korruption pesäkkeissä availlaan nyt kalliita kuohuviinipulloja. Hankala vastustaja on eliminoitu ja hän teki vielä sen itse.

Kansa hokee raamatun vertausta ensimmäisen kiven heitosta. Sen takana voi nähdä alkuperäisen tekstin välittämää inhimillisyyttä. Kukapa nyt haluaisi ryhtyä toisensa tuomariksi todellisuudessa, jossa vanha kuititta tehdyn työn perinne on säilynyt pitkään. Ja totta on sekin kansanedustaja Anne Kontulan maininta fasismista, jos oikein ruvetaan pieniä rikkeitä kyttäilemään.

Vanhan raamatun vertauksen kuuleminen Alexander Stubbin suusta kuultuna kuulosti oman ministerisisäpiirin kyyniseltä puolustamiselta, kun poliittinen lasku on kuitenkin menossa Vihreille. Ville Niinistön suusta kuultuna vertaus kuulosti epätoivoiselta vetoomukselta suunnata katse asian inhimilliseen puoleen, jota ei ole syytä epäillä. Politiikkaa tehdään kuitenkin kovassa maailmassa, jossa ministerin virheistä tuleekin rangaista paikan menetyksellä. Se on sitä kuuluisaa parlamentaarista demokratia eikä uutta tai vanhaa testamenttia.

Heidi Hautala on edelleen suosikkipoliitikkojani. Hän on käyttänyt ihmisoikeuksista valistuneita ja osuvia puheenvuoroja ja edistänyt niitä myös poliitikkona esimerkillisen rohkeasti. Hän on edelleenkin mielestäni oikealla asialla oleva merkittävä poliitikko.

Hän teki kuitenkin monta ministerille kohtalokasta virhettä. Heidi Hautala ei voi ministerinä olla korvaamaton.