Somessa
on kiistelty Tampareen työväenopiston kurssista, jossa tarjotaan
lasten homeopaattista hoitoa. Kiistely on sävyltään kipakkaa.
Onko yhteiskunnan syytä tukea homeopatian kaltaista uskomushoitoa?
Ovatko homeopatiaa vastustavat lääketeollisuuden myötäjuoksijoita?
Oli aika
jolloin opetusministeriö erittäin tarkkaan valvoi
kansalaisopistoissa, mitkä kurssit olivat sallittuja mitkä eivät.
Muun muassa vesijuoksusta ja joogasta väännettiin kättä
ankarasti.
Valtion
90-luvun alussa höllätessä rahoitustaan ja samalla valvontaansa,
opistot saivat vapaat kädet tarjota melkein mitä hyvänsä. Niinpä
opistojen ohjelmissa on ollut enimmäkseen tärkeän, hyödyllisen
ja sivistävän kurssitarjonnan lisäksi pikku huuhaata kaikkeen
lähtöön. Tuo huuhaa on ollut melko harmitonta, kuten vaikkapa
astrologiaa, ennustamista sen sellaista taikauskon harrastelua.
Muistelenpa jonkun syrjäisen opiston järjestäneen
pontikankeittokurssin toisten kuin opetusviranomaisten puuttuessa
asiaan. Ilmiö
on tuttu monelle opiston rehtorille. Heillä on myöskin
ratkaisuvalta asiassa.
Aiempi
Tampereen työväenopiston rehtori Pertti Timonen, kaikella lailla
valistunut ja tieteelliseen maailmaan suuntautunut älykkö, salli
tunnetusti erilaiset huuhaakurssit opistossaan. Niillä rahoitettiin
muuta tärkeämpää opetusta ja erilaisille vaihtoehdoille haluttiin
avaramielisesti antaa tilaa. Näyttää siltä, että viran nykyinen
ja yhtä valistunut haltija Matti Saari haluaa kulkea samaa linjaa
Tiedän
myös rehtoreita, jotka eivät huuhaata opistoissaan salli. Pidän
myös heitä erittäin valistuneina ja valveutuneina. Miksi
todellakaan sallia humbuugi valistuneen ja sivistysihanteita
ylläpitävän yhteiskuntamme rahoilla?
Itse
olen käyttänyt reseptiä, jossa sallin kyllä huuhaan, mutta haluan
sen oheen tieteellisen arvion esitetystä. Minulla on tästä
käytännön kokemusta.
Vajaa
parikymmentä vuotta sitten kivien hionta oli opistossani Mäntän
työväenopistossa erittäin suosittua. Sitä veti tehokkaasti ja
karismaattisesti esteettisistä kysymyksistä innostunut
metsänhoitaja Leo Kari. Kivien ympärillä pyöri kymmeniä ihmisiä.
Jostain
ilmestyi kurssilaisille tieto kivien parantavasta voimasta.
Kurssilaiset vaativat opistoa järjestämän luennon. Heillä oli
tiedossa asiantuntija. Hän lähestyi myös minua vakuuttavan
tuntuisella aineistolla.
Suostuin
lopulta luennon pitämiseen. Tilasin samalla teveyskeskuslääkäri
Kauko Koiviston kommentoimaan esitystä ja kertomaan siihen
lääketieteellisen näkemyksen.
Silloisen
kauppaopiston auditoriossa oli väkeä pullollaan. Kiviparantaja
esitti asiansa. Kivillä on todettu ihmeellisiä vaikutuksia
taitavissa käsissä. Sairauksia on paranettu ja hyvinvointia on
lisätty.
Sen jälkeen Koivisti piti tiiviin ja vakuuttavan esityksen siitä, mihin tietoon lääketiede nojaa. Tarkkaan hän kertoi myös plasebovaikutuksesta.
Myös
Leo Kari kertoi karjalaisen vilkkaasti, että ei kivillä mitään
maagisia vaikutuksia voi olla, vaikka ne ovatkin muulla lailla
hienoja.
Taisi
harva lähteä tilaisuudesta kiviparannukseen uskoen.
Huuhaata maailmassa riittää. Sitä saa mielestäni vaikka yhteiskunan rahoituksella tarjota, jos se uskaltautuu keskustelemaan lähtökohdistaan tieteellisen maailman kanssa. Sellaiseen uskallusta ei opistossani ole tuon kiviparannusluennon jälkeen nähty. Soisin sellaista löytyvän.
