sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Harmaan talouden voitto jo ennen ensimmäistäkään kivenheittoa



Ministeri Heidi Hautalan pimeässä maksettu työ aiheutti ikävän tapahtumasarjan. Asian tultua julkisuuteen Hautala antoi asiasta selitteleviä lausuntoja. Virheitä tuli jo kaksi.

Kolmas virhe tuli siinä, kun Hautala ei eronnut. Jos hän olisi niin tehnyt, hän olisi säilyttänyt kasvonsa ja Vihreät luottamuksen äänestäjien silmissä.

Hämmentävässä tilanteessa olisi vielä ollut tilaisuus korjata asia, jos Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö olisi osoittanut todellisuuden tajua ja pelisilmää. Sitä hän ei osoittanut eikä myöskään poliittista johtajuutta.

Heidi Hautala on nimenomaan profiloitunut ministerinä korruptiota ja harmaata taloutta vastaan. Hän on antanut kasvot oikeamielisyydelle, kohtuudelle ja pienelle toivolle siitä, että harmaata taloutta ja korruptiota voidaan vastustaa.

Harmaan talouden ja korruption vastustaminen kuuluu kyllä melkein kaikkien poliittisten ryhmien toistamiin hurskaisiin toiveisiin. Tiedossa on, että viime hallitusneuvotteluissa vasemmisto ja Vihreät olisivat halunneet viedä asian konkreettisiin tekoihin, mutta oikeisto vastusti näitä etunenässä nykyinen oikeusministeri Anna-Maja Henrikisson. Hän on myös etunenässä ollut ajamassa Hautalaa harmaan talouden ministerityöryhmästä.

Harmaan talouden ja korruption pesäkkeissä availlaan nyt kalliita kuohuviinipulloja. Hankala vastustaja on eliminoitu ja hän teki vielä sen itse.

Kansa hokee raamatun vertausta ensimmäisen kiven heitosta. Sen takana voi nähdä alkuperäisen tekstin välittämää inhimillisyyttä. Kukapa nyt haluaisi ryhtyä toisensa tuomariksi todellisuudessa, jossa vanha kuititta tehdyn työn perinne on säilynyt pitkään. Ja totta on sekin kansanedustaja Anne Kontulan maininta fasismista, jos oikein ruvetaan pieniä rikkeitä kyttäilemään.

Vanhan raamatun vertauksen kuuleminen Alexander Stubbin suusta kuultuna kuulosti oman ministerisisäpiirin kyyniseltä puolustamiselta, kun poliittinen lasku on kuitenkin menossa Vihreille. Ville Niinistön suusta kuultuna vertaus kuulosti epätoivoiselta vetoomukselta suunnata katse asian inhimilliseen puoleen, jota ei ole syytä epäillä. Politiikkaa tehdään kuitenkin kovassa maailmassa, jossa ministerin virheistä tuleekin rangaista paikan menetyksellä. Se on sitä kuuluisaa parlamentaarista demokratia eikä uutta tai vanhaa testamenttia.

Heidi Hautala on edelleen suosikkipoliitikkojani. Hän on käyttänyt ihmisoikeuksista valistuneita ja osuvia puheenvuoroja ja edistänyt niitä myös poliitikkona esimerkillisen rohkeasti. Hän on edelleenkin mielestäni oikealla asialla oleva merkittävä poliitikko.

Hän teki kuitenkin monta ministerille kohtalokasta virhettä. Heidi Hautala ei voi ministerinä olla korvaamaton.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti