Vilppulan täytyy tarttua tilaisuuteen

Vilppulassa katse vuoteen 2018

Vuosi 1918 oli Suomen historian traaginen vuosi. Saavutetun valtiollisen itsenäisyyden alkuun osui hirvittävät jäljet jättänyt sisällissota. Onko mitään aihetta palata tuohon murheelliseen kansakuntamme vaiheeseen?

Sodista ja sisällissodista ei maailma kokonaisuudessaan ole vapautunut vieläkään. Vaikka sodankäynti ja väkivalta ovat monella lailla muuttuneet sadassa vuodessa, ihmisten välisillä vakavilla konflikteilla edelleen on samoja syitä kuin ennenkin. Niitä ovat epätasa-arvo, köyhyys, sorto, taistelu vallasta, taistelu rikkauksista, rasismi, nationalismi ja niin edelleen. Konfliktien syyt on tunnettava, että niiden aiheuttamista kärsimyksistä päästäisiin. Nuo väkivaltaa aiheuttavat syyt eivät ole mitään ikuisesti pysyviä asioita ja niitä voidaan ehkäistä. Tämän asian on osoittanut esimerkiksi kansallinen ylpeytemme Nobel-palkittu presidenttimme Martti Ahtisaari toiminnallaan.

Juuri nytkin vaikkapa Syyrian tapahtumien murheellinen sekasorto puhuu kaikkea sitä vastaan, että konflikteista päästäisiin, voi moni realismin nimissä sanoa.

Kyllä, tällaiselle inhorealismille on hyviä perusteita. Niitä on syytä kuunnella. Mutta aivan yhtä hyviä perusteita voi löytää sille, että traagisista konflikteista on myös mahdollisuus vapautua. Kyllä nekin perusteet on myös pidettävä mielessä. Tilanteessa vallitsee pessimismin ja optimismin kauhun tasapaino.

Vilppulassa vuonna 1918 ei taisteltu sodan kauheimpia taisteluja eikä sodan uhreja kertynyt sellaisia hätkähdyttäviä määriä kuin esimerkiksi Tampereella tai sodan jälkivaikutuksena rangaistusleireillä. Vilppula oli kuitenkin sodan avainkohtia, jossa maassamme ensimmäisiä kertoja kohdattiin moderni tekninen ja moottoroitu sodankäynti panssarijunineen, konekivääreineen ja jopa lentokoneineen.

Sodan miljööt rakennuksineen ja myöhemmin pystytettyine muistomerkkeineen ovat Vilppulassa hyvin esillä. Suomen Sisällissotamuseoyhdistys ry on teettänyt tutkija Tarja Antikaisella 2011 kattavan selvityksen siitä, että erilaisille opastetuille puistoille, näyttelyille ja koko alueen kattavalle Sisällissodan historiakeskukselle löytyisi käyttöä.

Toivoa sopii, että Suomen Sisällissotamuseoyhdistys jaksaa painaa päälle asiassa, sillä haasteet ovat suuret. Vuosi 2018, murhenäytelmän satavuotispiste, lähestyy kovaa vauhtia.

Mänttä kaupunkina (1922- 2008) osoitti olevansa valmis suuriin kulttuurihaasteisiin. Kaupunki rohkaisi tuntuvalla avulla nyt maineikasta Mäntän kuvataideviikkoja tapahtuman syntyvaiheessa 1992-1993. Ennakkoluulottomasti kaupunki ryhtyi myös hakemaan Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011 keräten suuren imagovoiton. Mäntän satumaisena onnena on se, että Serlachius-taidesäätiö sattuu olemaan kaupungissa taideaarteineen ja dynaamisine museoineen.

Vilppulan (1912-2008) maine kulttuurikuntana on turhankin pieni. Onhan Kolhossa perustettu maan suurin sanomalehti Helsingin Sanomat, Oskar Merikanto on jättänyt Vilppulaan kesäasukkaana omat jälkensä ja hänestä muistuttaa pojanpoikansa (tää korjattu 30.9. - ei siis poika)  Ukrin hieno veistos kunnantalon edessä. Vilppulassa ja sen kylissä on paljon energisiä ja aikaansaavia kulttuuri-ihmisiä ammattitaiteilijoita myöten. Tästä hyvänä esimerkkinä on Vilppulan mieskuoro, joka muutama vuosi sitten vakuuttavasti osoitti, että sisällissodan tragiikkaa voi lähestyä musiikin keinoin.

Autere -opisto on yhdessä Suomen Sisällissotamuseoyhdistyksen kanssa järjestänyt luentoja helmikuun alun ja maaliskuun puolenvälin välimailla muistuttaakseen vuoden 1918 Vilppulan tapahtumista jo muutaman vuoden ajan kesäisine risteilyineen Pekkalan kartanoon.

Kun vuosi 2018 lähestyy näitä luentoja on tarkoitus lisätä ja samalla viritellä erilaisia monitaiteellisia ja monikulttuurisia hankkeita. Mukaan toivotaan myös aktiivista Vilppula-seuraa. Kaikki kulttuuri-ihmiset, -yhdistykset ja -tahot ovat tervetulleita tähän valmisteluun.

Tarkoitus on luoda väyliä, joissa sekä kaikilla taiteen harrastajilla että ammattitaiteilijoilla on omalla tavallaan mahdollisuus osallistua kansallisen trauman käsittelyyn satavuotispaalun läheisyydessä.

Varsinkin tässä valmisteluvaiheessa moninainen taiteellinen ilmaisu ja yritys on mahdollista ja toivottavaa. Jossakin vaiheessa, ehkäpä vuonna 2015, Mänttä-Vilppulan kaupungin tulee tehdä päätöksiä siitä, miten se aikoo tällä kertaa vaalia mainettaan ja tehdä Vilppulan 1918- tapahtumien muistovuodesta arvoisensa omintakeinen kansallinen laadukas kulttuuritapahtuma ja niiden sarja.

Pekka Sairanen

Kirjoittaja on Autere -opiston rehtori ja Mänttä-Vilppulan kulttuurijohtaja

Teksti julkaistu hieman muunneltuna Aamulehden  Vierailija-palstalla 29.9.13.