Jotakuinkin
säännöllisesti väitetään, että Mänttä-Vilppulasta puuttuvat
konserttitilat. Tämä on nähty pullonkaulana musiikkielämän
kehitykselle.
Mieteskelin
asiaa Vilppulan kirkossa Vilppulan mieslaulajien hienossa
perinteisessä joulukonsertissa sattumalta paikalla olleen
joulukärpäsen suristellessa korvassani. Välillä huomasin sen
suristelevan kuoronjohtaja Erlend Jantsikenen ympärillä.
Juuri Erlendin
muistan painokkaasti vaatineen alueellemme konserttisalia
takavuosina, kun vielä eli toivo, että kulttuurielämä saisi
jotain viisi vuotta sitten tapahtuneesta kuntaliitoksesta.
Ymmärrän
aktiivisten musiikinharjoittajien toiveen. Varsinkin
harjoitustiloista on puutetta. Jos myyntiä uhkaavaa Koivuniemeä ei
ole mahdollista säilyttää musiikin harjoitustilana, tilanne
vaikeutuu entisestään.
Konserttitiloista
ei alueellamme ole oikeasti pulaa. Vilppulan kirkko on tästä
erinomainen muistutus. Onhan siellä nähty ja kuultu kaikkea
oopperasta kamarimusiikkiin. Ja alueeltamme löytyy kaksi muuta
erinomaisesti konserttikäyttöön sopivaa kirkkoa.
Radion
sinfoniaorkesterin ikimuistoinen konsertti ennen joulua
Liikuntasalissa todisti kapellimestari Hannu Linnun kehuin (KMV
22.12.), että jopa sinfoniaorkesterille meiltä löytyy aivan
kelvollinen esiintymispaikka. Myös Honkahovi, Pekilo,Mäntän klubi,
Göstan Kivijärvi-sali, Vilppulan urheilutalo ja kaupungintalo
akustisesti kelpaavat vaativaankin musiikkikäyttöön.
Tulevaa
jäähallia on myös markkinoitu taitavasti reippain lämäriottein
konserttitilana. Siihen voidaan toki tehokkaalla
äänentoistotekniikalla saada ihan kelvollinen akustiikka vaikkapa
rockkonserteille. Edellä mainittujen tilojen tasoa ei kuitenkaan
saavuteta.
Kulttuurirakentaminen
on tärkeää. Siitä on omalla paikkakunnallamme aivan
viimeaikaisiakin esimerkkejä. Vaikkapa Vilppulan kirkko on esimerkki
yli sata vuotta sitten osoitetusta kaukonäköisyydestä. Kirkko
henkii hienoa jugendarkkitehtuuria, alttaritauluna komeilee Pekka
Halosen työ ja aikanaan kiistelty paikka on luonnonkaunis.
Melko paljon
nähneenä julkishallinnon kulttuurityöntekijänä en kuitenkaan
kauheasti usko kulttuuriin erikoistuneiden seinien luovaan
vaikutukseen. Ainakaan jos itse sisällön tuottamiseen ja itse
taideaktiviteetteihin ei ole riittävästi voimavaroja.
Upeassa
taidekaupungissamme kaupungin sijoittamat voimavarat kulttuuriin ovat
olleet vähäisiä, vaikka sekä Mänttä ja Vilppula aikanaan ovat
olleet aktiivisia ja yritteliäitä kulttuurikuntia. Kaikilla
tilastoilla on voitu todistaa, että kaupunkimme on sijoittanut
valtakunnallisesti keskimääräistä kaupunkia vähemmän
kulttuuriin.
Ehkä tämä
kyseenalainen kehityssuunta on nyt katkeamassa, kun kaupunkimme
myönsi taideostoksiin riemukkaasti 80.000€. En ole ollut
etujoukoissa vaatimassa tämän ns. prosenttiperiaatteen toteutumista
kaupungissamme, vaikka tiedänkin sen takana olevan muun muassa
taiteilijajärjestöjen. Sen toteuttamatta jättäminen onkin ollut
häpeäpilkku taidekaupungille. Vielä suurempana pullonkaulana olen
nähnyt kaupungin riittämättömän tuen Mäntän
kuvataideviikoille. Maan johtava kuvataidefestivaali on pystynyt
uusiutumaan, kehittymään ja kukoistamaan uhrautuvan talkootyön
ansiosta käsittämättömän pienillä voimavaroilla. Ehkäpä
tässäkin rahoitusvajeessa on toivoa näkyvissä.
Julkaistu KMV:ssä 31.12.2104
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti